Näin ratkaisemme hoitoalan kriisin

Hoitoala on kriisissä. Hoitojonot ovat pitkiä, terveyskeskukseen ei saa yhteyttä, päivystykset ruuhkautuvat, osastoja suljetaan ja leikkauksia perutaan. Syy on pula hoitohenkilöstöstä. Meidän on ratkaistava tämä kriisi ja tästä voit lukea miten.

Vuodenvaihteen tienoilla saimme seurata mediasta, kuinka Uudenmaan päivystykset ruuhkautuivat ja ambulanssit jonottivat pihalla, tai saivat suunnata toiseen sairaalaan. Jo pidemmän aikaa on ollut haastavaa saada ei-kiireellisiä aikoja terveyskeskukseen ja joskus takaisinsoittoa joutuu odottamaan jopa viikon, vaikka kyse olisi kiireellisestä vaivasta. Hoitotakuu ei täyty ja moni tuntee epätoivoa. Lähisukulaiseni lähti joulukuussa ambulanssilla sairaalaan keskellä yötä ja vuorokauteen emme tienneet, missä hän on, koska kukaan ei ehtinyt vastata puhelimeen. Kuka meistä huolehtii, jos sairastumme ja kuka huolehtii vanhuksista?

Syy hoitoalan kriisiin on selkeä: henkilökuntaa on liian vähän. Lääkäreitä ja hammaslääkäreitä puuttuu, mutta suurin pula on sairaanhoitajista ja lähihoitajista. Jo 2004, kun aloitin sairaanhoitajan urani Lastenklinikan leikkausosastolla, peruimme päivittäin lasten leikkauksia, koska joku henkilökunnasta oli sairastunut. Muistelen (kauhulla!) kirurgien käymiä keskusteluita leikkausosaston käytävillä siitä, mikä leikkaus perutaan. Vajaassa 20 vuodessa henkilöstöpula on pikkuhiljaa pahentunut mutta viime aikoina se on tullut hyvin näkyväksi yhteiskunnassa.

Syyt henkilöstöpulaan ovat huono palkka ja huonot työolot. Esimerkiksi sairaanhoitajan peruspalkka kokopäivätyöstä on 2700 € kuukaudessa. Työ on vastuullista, stressaavaa, henkisesti raskasta mutta myös antoisaa ja jännää. Sairaanhoitajaksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa ja opinnot kestävät 3,5-4,5 vuotta. Palkka ei millään tavalla vastaa koulutustasoa tai työn vastuullisuutta. On helppo verrata insinööriin, joka opiskelee samassa ammattikorkeakoulussa saman ajan ja aloituspalkka on vähintään 1000€ enemmän kuukaudessa. Tai ahtaajiin, jotka ammattiliittonsa mukaan eivät voi elää 3500 € kuukausipalkalla.

Nykytilanteessa lähes kaikki osastot toimivat vajaamiehityksellä joka vuorossa henkilöstöpulan takia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokaisen hoitajan on työvuoron aikana hoidettava usean työntekijän työ ja tämä on hyvinkin kuormittavaa pitkässä juoksussa. Hoitohenkilökunta joustaa päivittäin, vaihtaa vuoroja ja tekee ylimääräisiä vuoroja. Miten itse jaksaisit työssäsi, jos kokopäivätyön lisäksi tekisit 1-3 ylimääräistä 8 tunnin työvuoroa joka viikko?

Hoitoalan kriisi on ratkaistava ja ainoa vaihtoehto on reilu palkankorotus. Nyt en tarkoita muutamaa prosenttiyksikköä per sopimuskausi, vaan reilua korotusta. Esimerkiksi niin, että peruspalkka olisi 3500 € ja ikälisillä ja lisäkoulutuksella kuukausipalkka olisi 4000€. Raha ei tee hoitotyötä helpommaksi tai vähemmän henkisesti kuormittavaksi, mutta pitkällä tähtäimellä se auttaa hoitajapulaan. Jos palkka vastaisi koulutusta ja työn vaativuutta useampi nuori hakeutuisi hoitoalan koulutukseen ja nykyinen henkilökunta pysyisi alalla. Voisimme jopa saada kotiin osan hoitajistamme, jotka työskentelevät ulkomailla, koska palkka on esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa merkittävästi korkeampi. Tällä tavalla saisimme lisää hoitajia alalle ja lisää henkilökuntaa terveyskeskuksiin, sairaaloihin ja kotihoitoon. Kun hoitajien ei enää tarvitsisi tehdä monen ihmisen työtä, ne jaksaisivat paremmin työssään.

Hoitoalan kriisin ratkaisuiksi on esitetty mm seuraavia:

Aloituspaikkojen lisääminen
Ratkaisuna hoitoalan kriisiin ehdotetaan usein hoitoalan koulutusten aloituspaikkojen lisäämistä. Tämä kuulostaa hyvältä idealta mutta ei valitettavasti toimi. Aloituspaikkoja on jo lisätty (reilusti!) viime vuosien aikana mutta se ei auta hoitajapulaa, jos valmistuneet hoitajat eivät jää alalle tai suomeen. Pahimmassa tapauksessa koulutamme hoitajia, jotka sitten työskentelevät muulla alalla tai muuttavat Ruotsiin tai Norjaan töihin.

Hälytysrahat
On tärkeää, että hoitajat saavat korvauksen, kun he ottavat ylimääräisiä työvuoroja. Hälytysraha motivoi henkilökuntaa joustamaan. Tämä ei kuitenkaan ratkaise hoitajapulaa, päinvastoin! Jos väsytämme liialla työllä nykyisen henkilökunnan, heidän työssäjaksamisensa kärsii. Lopputuloksena on väsymystä, uupumusta ja sairaslomia ja alanvaihtoa.

Ulkomainen työvoima
Hoitajien houkutteleminen Suomeen ulkomailta ei ole ongelmatonta. Suurin osa hoitotyöstä on sellaista, jossa tarvitaan kielitaitoa, jotta potilaan kanssa voi kommunikoida. Kielitaitoa tarvitaan myös lääkärin määräysten noudattamiseen ja potilasasiakirjojen lukemiseen. Hoito ei ole turvallista, jos hoitaja ei osaa kieltä. Ei ole myöskään eettisesti oikein houkutella Suomeen hoitajia maista, jotka sitten eivät saa oman maansa terveydenhuoltoa toteutettua. Jo Suomessa olevien maahanmuuttajien kouluttaminen hoitoalalle samalla, kun he oppivat suomea, on erittäin kannattavaa.

Hoiva-avustajat
Avustavaa henkilökuntaa tarvitaan sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, mutta heidän on oikeasti avustettava hoitajia hoitotyössä, heidän ei tule tehdä sitä itsenäisesti. Tarvitsemme lisää osastonsihteereitä, ICT-henkilöitä sekä ihmisiä, jotka esimerkiksi täyttävät hyllyjä. Hoitajien työajan pitää mennä hoitotehtävien parissa. Tällä hetkellä hoitajat tekevät monia tehtäviä, jotka eivät suoraan liity hoitotyöhön.

Hoitoalan kriisi pahenee koko ajan ja meidän on puututtava siihen välittömästi. Tarvitsemme valtakunnallisen matalapalkka-alojen palkkaohjelman (päiväkoti- ja koulumaailma kärsivät samoista ongelmista). Meidän on pelastettava hoitoala ja se tulee olemaan kallista. Asiaan pitää puuttua nyt, muuten hyvinvointiyhteiskuntamme peruspilari tulee murtumaan. Pahimmassa tapauksessa joudumme luopumaan ajatuksesta, että meistä ja läheisistämme huolehditaan, jos sairastumme.