Erityisluokkia pitää lisätä!

Kouluissa on levotonta, opettajat väsyvät työssän, opetusryhmät ovat suuria ja kaikki erityisoppilaat eivät saa tarvitsemaansa tukea. Meidän pitää panostaa hyvään kouluun. On tärkeää, että jokainen oppilas saa oppimisrauhan ja tarvitsemme lisää pienryhmäopetusta kouluihimme. Opetusryhmät on hyvä pitää pieninä (alle 25 oppilasta) ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden pitää saada tarvitsemansa tuki. 

Yhä useampi oppilas tarvitsee enemmän tukea opetukseen, jotta selviäisi koulutyöstä hyvin. Niin sanottu kolmiportainen tuki tarjoaa tätä. Ensimmäinen aste on "normaali tuki", seuraava "tehostettu tuki" ja raskain tukimuoto on "erityinen tuki". Mikään laki ei määrittele, että tukea saavan oppilaan pitää opiskella erityisluokalla, eli pienryhmässä, vaan oppilas voi opiskella tavallisessa luokassa ja saada tehostettua tai erityistä tukea.

Tavallisessa opetusryhmässä opiskelua erityisen tuen päätöksellä kutsutaan inkluusioksi. Se on exkluusion vastakohta, eli oppilas otetaan mukaan sen sijaan, että hänet suljettaisiin ulos. Ideana on, että tukea tarvitseva oppilas opiskelee oman lähikoulunsa tavallisessa luokassa, ikäistensä ja lähialueensa muiden oppilaiden kanssa. Ajatus on kaunis, mutta se ei aina toimi käytännössä.

Erityistä tukea voi saada myös erityisluokalla, ns pienryhmässä. Pienryhmäopetuksessa on enintään 10 oppilasta ja yleensä erityisluokanopettaja sekä koulunkäyntiavustaja, tai useampi. Inkluusion periaatteiden mukaan pienryhmäopetusta ollaan nyt monessa kunnassa vähentämässä ja erityisen tuen pitäisi seurata oppilasta tavalliseen luokkaan.

Erityinen tuki tavallisessa luokassa valitettavasti ei usein toteudu toivotulla tavalla. Resursseista (eli rahasta) on kunnissa puutetta, ja valitettavan usein oppilas jää ilman tarvitsemaansa tukea. Hän joutuu selviytymään opetuksesta itsenäisesti, vaikka hänen taitonsa eivät vielä siihen riitä. Monella erityisoppilaalla on vaikea itsenäisesti aloittaa ja lopettaa tehtäviä. Erityisluokalla hän saisi avustajalta apua, jotta pääsisi alkuun. Avustaja voi seurata, että tekeminen etenee ja tarvittaessa auttaa jatkamaan ja lopettamaan tehtävä.

Tavallisessa luokassa saattaa olla 25 oppilasta (tai enemmän) ja yksi avustaja, joka on luokassa osan päivästä. Muuna aikana tehostetun ja erityisen tuen oppilaat ovat omillaan, ilman tarvitsemaansa apua. Opettajan aika ei voi millään riittää koko luokan opettamiseen, ja useamman erityisoppilaan ohjaamiseen. Opettajamme tekevät todella hienoa työtä mutta he kokevat usein riittämättömyyden tunnetta, kun eivät voi auttaa kaikkia oppilaitaan niin paljon, kuin haluaisivat.

Monella erityisoppilaalla voi olla vaikea keskittyä ison luokan hälinässä ja aistihavaintoja voi olla niin paljon, että ne vievät kaiken huomion eikä oppilas pysty keskittymään opiskeltavaan aineeseen. Riskinä on, että oppilas jää hiljaisena istumaan luokan perälle, eikä kukaan ehdi huomata, ettei hän ole päivän aikan tehnyt yhtäkään pyydettyä tehtävää. Toinen ääripää on oppilaat, jotka ryhtyvät puhumaan, liikkumaan ympäri luokkatilaa ja häiritsemään muita oppilaita, koska eivät saaneet apua tehtävien aloittamiseen. Opetuksesta voi tulla todella levotonta.

Pienryhmässä erityisoppilas saa opiskella rauhassa ja hän saa apua koulutyöhön. Opettajalla ja avustajalla on mahdollista yksilöidä opetusta, kun oppilaita on enintään 10. Oppilas saa tarvitsemansa huomion ja aistiärsykkeitä on vähemmän, kun oppilaita on vähemmän samassa luokkatilassa. Minun oma lapseni on opiskellut koko alakoulun erityisryhmässä saman, kokeneen erityisopettajan kanssa. Lapseni haasteet ja vahvuudet on huomioitu opetuksessa ja hän on saanut niin paljon tukea, että pystyi siirtymään yläkouluun opiskelemaan tavalliselle luokalle. Tunnustaudunkin pienryhmäopetuksen suureksi faniksi!

Inkluusion ajatus on kaunis ja oikea. On kuitenkin tärkeää, että erityisoppilaat saavat tarvitsemansa tuen myös isossa opetusryhmässä. Useampi koulunkäyntiavustaja auttaisi tähän. Se maksaa enemmän, mutta takaa oppilaalle hyvän alun elämään ja koulupolulle. Toivon kuitenkin, ettei pienryhmäopetusta vähennetä sillä se on monelle oppilaalle kaikista paras opiskelumuoto. Huomaan usein ajattelevani asiaa oppilaan kannalta: miltä tuntuu olla luokassa aina se, joka tarvitsee apua? Miltä tuntuu olla luokassa aina se, joka ei saa tehtäviä aloitettua, kun muut saavat? Miltä tuntuu olla luokassa aina se, joka saa kokeesta huonoimman arvosanan? Mitä tämä tekee lapsen tai nuoren itsetunnolle? Olisiko kuitenkin parempi saada opiskella rauhassa pienemmässä ryhmässä, jossa kaikki tarvitsevat tukea, apua ja ylimääräistä ymmärrystä?

Mielestäni meidän pitää lisätä pienryhmäopetusta, ei vähentää sitä. Meidän on taattava jokaiselle oppilaalle opiskelurauha.